Joulu meni ja joulurauha julistettiin, mutta näin vuoden vedellessä viimeisiään minulla on tulevalle vuodelle toive, johon varmasti moni kuntalainen ja etenkin keskustassa asuva voi yhtyä: lopettakaa se yöllinen kovaääninen katuralli.
Metelistä on valitettu pitkin vuotta ja kirjoitettu tämänkin lehden yleisönosastolle, mutta pakoputkien pauke ja renkaiden ulvonta jatkuu vain.
Sosiaalisessa mediassa keskusteltaessa yleensä viimeistään kymmenennen kommentin jälkeen joku väläyttää, että eihän vika olekaan kovaäänisessä kaahailussa, vaan valittajan unenlahjoissa. Tai sitten pyydetään muuttamaan pois keskustasta, jos äänet häiritsevät.
Mutta kun ne eivät haittaa muuten, paitsi silloin kun pitäisi olla hiljaista. Moottoritiestä ja junaradasta huolimatta keskustan alueella on melko hiljaista ja rauhallista, mutta yöllä noin klo 23 aikaan alkaa katuralli, joka pitää hereillä.
Useasti vielä niin, että juuri kun olet taas saanut unenpäästä kiinni, niin sama kuski tulee ajamaan toista kierrosta samalle kadulle.
Kenenkään ei silti pitäisi kärsiä melusta. THL:n mukaan ihmisen elimistö reagoi meluun, vaikka henkilö itse ei havahtuisi unesta. Tiedostamattomat vaikutukset ovat havaittavissa muun muassa sydämen sähköisessä toiminnassa verenpaineen ja sydämen sykkeen nousuna, aivosähkökäyrässä ja lisääntyneenä liikehdintänä. Melu voi myös heikentää unen laatua muuttamalla unen vaiheiden luonnollista rytmiä, unen syvyyttä ja kestoa.
Pitkäaikainen vakava univaje voi lisätä sydänsairauksien riskiä suoraan sekä heikentyneen psyykkisen terveyden kautta.
Sen vuoksi on kumma, että kaahailu voi jatkua yöstä toiseen, vaikka ulkomelua säädellään yleisesti valtioneuvoksen päätöksellä. Asumiseen käytettävillä alueilla yöajan keskiäänitaso ulkona kello 22–07 ei saa ylittää 50 desibeliä.
Ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa kaahareita on valvoa ja valitettavasti paikalle soitettu poliisi on takuuvarmasti myöhässä paikalla, mutta jotain tälle asialle täytyy tehdä.
Jesse Helminen
Kirjoittaja on Mäntsälän Uutisten avustaja.