Sanotaan, ettei kukaan ole seppä syntyessään, mutta minä tiedän poikkeuksen.
Telkkarista tuli dokumentti Suomen pahimmasta ja parhaasta taideväärentäjästä, Veli Sepästä. Katsoin sen uteliaana, varsinkin kun en ole Veliä tavannut vuoden 1968 jälkeen. En kaiketi olisi enää tuntenut.
Koulutieni päättyi vuonna 1963 kansalaiskouluun. Samalla luokalla oli myös Veli Seppä. Kotipitäjäni poliisin poika. Kansalaiskouluun kerääntyi pitäjän kaikkien kansakoulujen oppilaat, ja niinpä minäkään en Velin kanssa ollut kuin tuon yhden lukukauden.
Hän oli isohko ja ronskin oloinen, joten alussa hieman jännitimme häntä. Olihan hänellä jotenkin kurittoman ja voisiko sanoa, rakkarinkin maine. Mutta ei hänen kanssaan konflikteja syntynyt – ihan mukava kaveri oli.
Tuli sitten vuosi 1967. Kävimme kumpikin hitsauskurssin paikallisessa perävaunutehtaassa ja saimme sieltä myös töitä. Minä tein sekalaisia hommia, ja Veli oli maalaamossa.
Ei maalannut rekkoja, mutta sapluunan kanssa valmisti erilaisia merkintöjä vaunuihin. Numeroita ja kirjainyhdistelmiä – mitä nyt merkintöjä vaadittiin raskaaseen kalustoon.
Hänen hyvä piirustustaitonsa oli jo silloin tiedossa, joten tämä homma lankesi ilman muuta parhaimmalle.
Seuraavana talvena olin armeijassa. Kerran satuin jostain syystä naapurikomppanian käytävälle ja siellähän Veli istui päivystäjän pöydän takana. Kertoi olevansa komppanian kirjuri. No, kynähommaa sekin.
Tämän jälkeen en ole Veli Seppää tavannut, mutta nyt sitten seurannut tätä vyyhtiä. Tampereen Komediateatterissa olemme nähneet näytelmän ”Iloinen mieli”. Sama aihe ja pidempikin dokumentti, kuin telkkarista tullut.
Rikollista toimintaa en hyväksy, mutta kyllä tässä tapauksessa vähän huvittaakin. Taidegalleriat ja ”taiteen tuntijat” ovat maksaneet Veli Sepän väärennöksistä enimmillään miljoonia.
Myös niistä tuntemattomien tekijöiden teoksista, joihin seppämme oli väärentänyt signeeraukset. On se niin kummallista, että taulun arvon määrittää tekijän nimi - ihan sama mitä se esittää.
Oli miten oli, mutta kyllä Veli Seppä on oikeasti taitava. Hienojahan ne väärennökset silti ovat.
Hannu Järvinen