Olin suunnitellut pitkään Repinin näyttelyyn menoa Ateneumiin. Koska juuri sinä päivänä lippuja ei voinut ostaa ennakkoon, niin nähdäkseni näyttelyn minun oli siirryttävä jonon hännille.
Jono kiemurteli pitkin katuja, vaikutti, ettei se liikkunut tippaakaan, välillä oli siirryttävä kadun aurinkoiselle puolelle lämmittelemään.
Viiden tunnin jonottaminen palkittiin, näyttely oli jonottamisen väärti! Tämä oli ajallisesti pisin jonotus elämässäni, jos ei lasketa lapsieni syntymän odotusta, siinä en tarvinnutkaan jonottaa vaan odottaa!
Jonottaminen taitaa nykyään kuulua ihmisen perusoikeuksiin, se kysyy pinnaa ja kärsivällisyyttä. Aika on rahaa myös eläkeläisille.
Mitenkähän työssäkäyvät ehtivät odottamaan vuoroaan puhelimessa, jossa musiikki vaihtuu ja valitetaan hetkellistä ruuhkaa?
Kun joku yritys lupaa soittaa takaisin, niin siitäkin on kiitollinen, vaikka soitto saapuisi vasta seuraavana päivänä. Joskus on hyvä kuulla, monesko on jonossa, voi siinä välillä pestä perunat ja käydä suihkussa.
Mitenkähän työssäkäyvät ehtivät odottamaan vuoroaan?
Muuten verotoimistoon pääsyä odotellessa sai kuunnella linnunlaulua, se toi hyvää mieltä, vaikka kysymys olikin verotuksesta.
Jonottamiseen liittyy nostalgiaa ja muistoja. Me mummit ja ukit olemme tottuneet seisomaan jonossa, se opittiin jo alakoulussa, jossa välitunnilla lehmänkellon kilkatuksen kuultuamme juostiin jonoon, sopiva etäisyys mitattiin panemalla käsi edessä olevan olkapäälle. Nyt olemme jonossa lonkka- ja polvileikkaukseen.
Autojonossa istuminen on monille rutiinia. Siihen on niin totuttu, ettei onneksi enää aggressiota päästetä pintaan, vaan odotetaan. Mitä hyödyttäisi näyttää käsimerkkejä, sillä autoletkassa ollaan useimmiten omasta tahdosta.
Eräänä aamuna yritin löytää parkkipaikkaa mennäkseni lääkäriin. Kaikki paikat olivat varattuja. Syynä oli kilometrin pitkä ruokajono.
Ihmiset tapasivat tuttuja, juttelivat kuulumiset ja kertoivat elämänsä tarinaa, olivathan he kaikki samassa jonossa, vaikka eri viivalla. Tämä jonottaminen saattoi olla viikon odotetuin!
Olisiko niin, että mitä pidempi jono, sitä ainutlaatuisempi tuote?
Kirjoittaja on seksuaali-, perhe- ja parisuhdeterapeutti.