Kuntastrategiaa ollaan juuri työstämässä ja viimeistelemässä useissa kunnissa, myös Mäntsälässä. Keskustelua käydään kunnan arvoista ja tavoitteista.
Helsinki on jo päättänyt ottaa valtavan harppauksen yhdenvertaisuussuunnitelmansa edistämiseksi lähtemällä mukaan Telma-hankkeeseen rinnan Genelecin ja Kotkan kaupungin kanssa.
Oman kuntamme hyvinvointilautakunnassa on keskusteltu Pride-viikon säännöllisestä liputtamisesta Mäntsälässä.
Palvelualuejohtaja Timo Ahvon ansiokkaasta esittelystä huolimatta keskustelu ei mennyt aivan kuten olisin toivonut.
Hyvinvointilautakunnassa istuu henkilöitä, jotka ovat pinnallisesti ajavinaan kuntalaisten etuja lähimmäisenrakkautta korostavin puhein. Silti he asettuvat edistysaskeleiden jarruksi.
Toivon todella, että kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto huomioivat aihekokonaisuuden ja sen merkittävyyden esimerkiksi nuorten henkilöiden pitovoimaan Mäntsälässä.
Mikäli sateenkaarinuorten hyvinvointia ei edistetä, he muuttavat täältä muihin kuntiin.
Ymmärrämmekö me ylipäätään erilaisuutta, miksi se pelottaa? Empatiakyky ja inhimillisyys auttavat meitä ymmärtämään tarinoita henkilöiden valintojen tai käyttäytymisen takana.
Vasemmistoliiton aloite maksuttoman aamupalan kokeilusta kouluissa sai osan kommentoijista ihmettelemään, eikö sosiaalituet riitä tai miksi vanhemmat ovat liian laiskoja ruokkimaan lapsensa aamuisin.
Nämä kommentoijat eivät liene astuneet edes mielikuvissaan hetkeksi toisen asemaan, tai ymmärrys elämän moninaisuudesta on puutteellista.
Entä osaammeko tehdä mielikuvamatkan lähikauppaan ajatellen, jos meillä olisikin jokin fyysinen vamma kuten liikkumista rajoittava tai näkövamma, tai jos olisimme neuroepätyypillisiä?
Ymmärrämmekö, että meille monille helpot arjen askareet ovat toisille oikeasti haastavia? Ja moni miettii tässä kohti, miksi enemmistön pitäisi välittää poikkeustapauksista?
Vastaus: siksi, koska valta päättää muidenkin asioista on meillä. Lisäksi se on inhimillistä.
Kuntamme tarvitsee lisää inhimillisyyttä. Mäntsälän pito- sekä vetovoimaa lisää se, että ihan jokainen on tänne tervetullut asumaan ja voi luottaa siihen, että palvelut toimivat.
Tämä ei ole ns. nollasummapeliä. Yhden erityisryhmän tai vähemmistön asioiden parantaminen ei ole muilta pois, eikä se vähennä toisten vastaavien ryhmien asioista huolehtimista.
Ihan jokainen teko vähemmistöryhmien (on kyse sitten köyhyydestä, liikuntaesteestä tai ihonväristä) hyväksi koituu lopulta meidän kaikkien eduksi. Joukkue on vain niin vahva kuin sen heikoin pelaaja.
Toivon, että yhdenvertaisuuden tavoitteet, kuten ne ovat lakiinkin kirjoitettuja, sekä inhimillisyys olisivat pääasiallisia ajureita Mäntsälän ja mäntsäläläisten kuntastrategiassa nyt ja tulevaisuudessa.
Eeva Partanen feministinen puolue Mäntsälä