Lukijalta: Yksin ei voi selvitä kukaan

Pimeässä tilassa aivan yksin. Eikö minua lohduttaisi edes yksi? Kurkkua kuristi, päätä särki. Saadaanko tähän hommaan mikään järki?

Niiden naurut kaukaa kuuluu, mutta ei tee mieli liittyä mukaan.

Kotona isä ja äiti kysyy, missä olin. Hymy naamalle pakko vääntää, mutta ei ole helppoa rakkaille selkää kääntää.

Eihän ne arvaa, ellei totuutta pian valoon tuo. “Omaa aikaa tarvitsen”, valehan se oli. Se on vaikeaa itse itseään lohduttaa.

Päivät, viikot ja vuodet vierii. Sydän aivan säpäleinä. “Eikö ne voi minua rauhaan jättää?” Ei missään voi olla turvassa, ei edes oman huoneen nurkassa.

Koulussa kiltti setä kysyy: “mikä hätänä, kun et paikallaan pysy?” Kyynel vierähti sille, mitä kaikkea ne on tehnyt mulle. Ilme vaihtaa nopeasti, sanoi: ”odota tovi”.

Seuraavana viikkona ei näkynyt heitä enää. Kaikki katsoivat luokassa hymyillen, aurinko paistoi sisään.

Kyllä aurinkokin aikanaan risukasaan paistaa. Yksin ei voi selvitä kukaan.

Nimetön, Riihenmäen koulu

Kommentoi