Lukijalta: Meillä on ääni!

Kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta ne jäävät taaksemme muiden ihmisten avulla. Surullista on, ettei kaikilla ole läheistä henkilöä, jolle puhua murheista ja huolista.

Kuvittele, että tuo ihminen on 11-vuotias lapsi, jonka pitäisi vain saada käydä koulua, leikkiä, oppia ja olla lapsi.

Mutta joutuisi sen sijasta kestämään yksin oloa, ilkkumista, syrjintää ja samalla vielä käydä koulua.

Ja tuo kaikki pitäisi kestää yksin. Se on suuri taakka ja vasta niin pienelle.

Se on epäreilua! Se on typerää ja pistää vihaiseksi, mutta ennen kaikkea surulliseksi.

Mitä tuo pieni lapsi on tehnyt väärin, jotta ansaitsisi tuon kaiken? Sille ei ole syytä, mutta siltikin siitä ei kerrota muille. Miksi?

Mitä jos siitä on jo kerrottu, mitä jos kukaan ei vain tee mitään? Jos hyväksyntää hakee olemalla hiljaa, eikä apua osaa pyytää.

Tällöin tehtävä siirtyy sinulle, minulle ja kaikille, jotka sitä näkevät tai kuulevat. Ajatella, että silloinkin sinä saattaisit pelastaa toisen elämän.

Kaikilla meillä on ääni. Ääni, joka voi pelastaa, auttaa ja suojella. Miksi siis olemme hiljaa? Joten kysymys kuuluu: oletko sinä äänetön hyväksyjä?

Sanni Sopanen Riihenmäen koulu

Kommentoi