Sain kutsun talkooporukkaan, joka rakensi maastopyöräilytapahtuman. 1500 polkijan kuntoilujuhla Nilsiän metsissä tarjosi ponnisteltavaa niin osallistujille kuin järjestelypuolellekin.
Talkooväen parissa vallitsi hieno yhteishenki ja yrittämisen meininki, vaikka helle, paarmat, yllätykset ja pitkät päivät yrittivät latistaa tunnelman.
Suosittelen talkoisiin osallistumista niille, jotka lehtien palstoilla ja somessa marisevat hyttysen kokoisista epäkohdista. Suurtapahtuman tiimellyksessä ei nimittäin ole aikaa heilutella käsiä, surra pikkujuttuja tai nimetä syyllisiä.
Tuntemattoman Hietasta lainaten: ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.”
Talkoot opettavat löytämään toimivia ratkaisuja. Isoissa hankkeissa eteen tulee väistämättä pikatilanteita, joissa ongelmat on pakko ratkaista saman tien. Ratkaisuhakuisuuden opeista on hyötyä myös arjen askareissa.
Urheilun ja kulttuurin yleisötapahtumat nojaavat talkootyöhön. Ilman sitä kustannukset karkaisivat järjettömiksi. Nilsiän pyöräilypäivien osallistumismaksu jäi sadan euron tuntumaan.
Talkoot opettavat löytämään toimivia ratkaisuja.
Kunnan työnä tai firman bisneksenä tehtynä kisa olisi arvatenkin houkutellut lähtöviivalle vain ne, joille viisisataa euroa on pikkuraha.
Osallistun talkoisiin harvakseltaan, mutta monille vapaaehtoistyö on elämäntapa. Nostan hattua näille sitkeille sisseille.
Talkootyö ei näy BKT-luvuissa, mutta lisää kaikkien kansalaisten hyvinvointia.
Talkoiden vaikuttavuutta ei kaikkialla ymmärretä.
Viranomaiset tiukentavat jatkuvasti määräyksiään ja varsinkin sääntöjen tulkintaa.
Turvallisuus on toki tärkeä asia, mutta virastoihin toimitettavien lippujen ja lappujen määrä alkaa jo vaikeuttaa tapahtumien järjestelyä.
Muistanpa eräänkin suunnistustapahtuman, jossa palopäällikkö siirrätti sata telttaa vielä metrin kauemmaksi toisistaan. Telttaparvi kuulemma muodosti leirintäalueen. Kun valtaa on vähän, se pitää käyttää tarkasti.
Lähettäisin monta virkamiestä kurssille pois-oppimaan syntymäjäykän palveluasenteensa talkoolaisia kohtaan.
Kirjoittaja on emeritusprofessori.