Lukijalta: Päivystyksen toiminnasta

Kirjoittaja on tyytymätön tapaan, jolla Keusote toimi hänen ollessaan akuutin hoidon tarpeessa. arkisto/Taimi Haimila

Kirjoittelin tässä jo joku aika sitten, miten yritin saada yhteyttä puhelimitse päivystykseen, eikä se onnistunut millään ilveellä.

Takaisinsoittoja ei kuulunut. Ainut tapa saada yhteys terveyskeskukseen oli kirjoitella kirjeitä ja kortteja, joihin viimein tuli vastaus.

En ollut niin sairas, että olisin voinut kutsua ambulanssin. Olen kuitenkin erittäin riskialtis 51 vuotta diabetesta sairastettuani, olisin ehdottomasti tarvinnut apua heti samana päivänä, en viikon tai kahden kuluttua.

Tässä tarinassa kävi lopulta niin, että tilanne paheni viikon sen jälkeen, kun joku hoitajista oli soittanut minulle. Oli perjantai.

Yritin jättää taas takaisinsoittopyyntöä, niin kas, sieltä vastattiin: ”Olette jo jättänyt soittopyynnön tästä numerosta, soitamme teille mahdollisimman pian.”

Oli mennyt siis 13 päivää siitä, kun olin tuon soittopyynnön jättänyt. Yritin soittaa päivystysapunumeroon, josta vastaus oli aivan sama. Viimein sieltä vastattiin kolmen aikaan yöllä, pääsin ihan oikean ihmisen kanssa puhumaan.

Hän kuitenkin sanoi: ”Valitettavasti tämä viesti terveyskeskukseen tavoittaa heidät vasta ylihuomenna, koska soitatte näin aamuyöllä. Terveyskeskuksessa puretaan vain edellisenä päivänä soitetut viestit.”

Olin siis soittanut aivan väärään aikaan, kun keskiyö oli jo mennyt.

Maanantaina menin sitten terveyskeskukseen. Valehtelin ovella, että olen ollut yhteydessä päivystykseen, olinhan ainakin yrittänyt kaikin konstein.

Ainut mahdollinen tapa päästä hoitoon tuntui olevan se, että menen paikan päälle. Vaan enpä päässyt lääkärin juttusille silläkään kertaa.

Hoitaja tuli sanomaan minulle, että minä en saa istua vastaanottotiskin takana. Yritin selittää hänelle tilannettani, niin hän ei suostunut kuuntelemaan, vaan alkoi riidellä kanssani.

Sen ajan, jonka hän käytti riitelyyn olisi hyvin voinut käyttää siihen, että hän olisi kirjannut minut sisään, vaan se ei hänelle käynyt, oli tärkeämpää käyttää kahden hoitajan aika yhden potilaan peittelyyn.

Olin taas kirjoitellut kirjeitä ja laitellut kortteja, niin viimein vastaava hoitajani otti yhteyttä ja pääsin hoitoon. Onneksi pääsin. Ei mennyt jalka tällä kertaa amputoitavaksi.

Jään vain ihmettelemään, miten seuraavan kerran pääsen yhteyteen tuon suojatun laitoksen työntekijöihin, siellä jonossa on varmaan edelleen ne puhelut, joihin ”vastaamme mahdollisimman pian.”

Potilas Mäntsälä

Kommentoi