Lukijalta: Mikä siinä niin hienoa on?

Lasse Herrala kummasteli kolumnissaan (Mäntsälän Uutiset 21.7.) vieraskielisten sanojen paljoutta liikkuessaan kirkonkylämme keskustassa.

Liikkeiden ovissa ja ikkunoissahan niitä on. Onhan sanottu, että firman nimen pitää olla houkutteleva, jotta asiakkaat poikkeavat sisään.

Kyllä minä olen aina löytänyt tarvitsemani palvelut, vaikka yrityksen nimi onkin ollut suomenkielinen.

En todellakaan ymmärrä, mitä hienoa on englanninkielisessä nimessä.

Paitsi ihan nuorena, kansakouluni puolessa välissä. Siinä 1959 tai -60 synnyinpitäjääni tuli Shellin Baari. Taisin ihan Helsingin serkuillekin kehua, että meilläkin on baari.

Samoihin aikoihin sain ensimmäiset farmarihousuni, Jamekset. No, nämä amerikkalaisperäiset sanat kuulostivat hienoilta, sillä luin silloin kaiken mahdollisen tuotannon ”villistä lännestä”.

Vuonna 1989 tein ensimmäisen etelänmatkani, Rhodokselle. Ensimmäisenä iltana oli infotilaisuus ”Ellin boxissa”. Rantakin oli sillä kohdin ”Ellin ranta”.

Mainitun ravintolan aulassa oli ilmoituksia tulevista tanssi-illoista. Suomalaista humppaa ja tangoa, suomalaisten artistien esittämänä.

Kaupungilla oli baareja, joissa mainostettiin suomen kielellä ”suomalaista kahvia”. Joissakin nakkeja ja muusia.

”Jaakon Viinakauppa” myi virvokkeita, kossua olisi saanut. Samoin ”Vävypojan viinakaupasta”. Hotellimme aulassa mainostettiin Jamppa Tuomisen keikkaa.

Taisin ääneeni ihmetellä, että ollaankos nyt ollenkaan ulkomailla.

Suomalaisten itsetuntoa on arvosteltu; tosin enimmäkseen omassa keskuudessamme.

On muistuteltu ”rähmällään” olosta itään. Joka paikkaan tunkevalla englannin kielellä ollaan mielestäni myös ”rähmällään”.

Hannu Järvinen

Kommentoi