Pääkirjoitus: Vesi on suuri rikkaus

Kesällä sitä oikein harmittelee, että miksi ei vain asuisi järven rannalla. Olisi niin helppoa käydä viilentymässä kesähelteillä vähän väliä vedessä polskien. Toive ei ole todellisuutta kovinkaan monelle suomalaiselle, mutta veden suhteen olemme maailman mittakaavassa hyvinkin onnekkaassa ja etuoikeutetussa asemassa.

Siinä kun juomakelpoista vettä tulee lähes jokaisesta kraanasta, niin on ällistyttävää ajatella, että makean veden määrä on vain kolme prosenttia kaikesta maailman vedestä ja vain vähän yli puoli prosenttia makeasta vedestä sijaitsee pohjavesissä ja maanalaisissa vesialtaissa. Järvissä, joissa ja muissa makeissa pintavesissä on enää 0.009 prosenttia maailman vedestä.

Eli kun nostat kaivosta vettä tai käyt pulahtamassa Hunttijärvellä, niin kyseessä on maailmanmittakaavassa melko harvinainen toiminta.

Vaikka vesivarannot jakautuvatkin epätasaisesti maapallon eri osien välillä, ei kuivuudelta pääse pakoon kaikista rikkaimmatkaan asuinalueet. Yhdysvaltojen rikkain osavaltio Kalifornia kärsii jatkuvasti kuivuudesta ja kuivuusjaksot tulevat tulevaisuudessa vain pitenemään.

Kaliforniassa on jouduttu toisinaan tekemään radikaaleja päätöksiä ja suitsimaan vedenkulutusta kiintiöillä ja rajoituksilla. Vettä ei voinut enää käyttää turhuuksiin, kuten nurmikoiden kastelemiseen. Eikä auttanut, vaikka pankkitilillä makasi seitsennumeroinen summa, kun vettä ei vain yksinkertaisesti ollut.

Sen vuoksi vesi ja Suomen vesistöt ovat aivan äärimmäisen tärkeä ja hieno kansallinen resurssi. Sen vuoksi maa- ja metsätalousvaliokunta esittikin kesäkuun alussa viime vuonna kannatusta keränneen Vesi on meidän -kansalaisaloitteen hyväksymistä, sillä vesihuollon katsotaan olevan yhteiskunnan välttämättömyyspalvelu.

Myös tässä kotikulmilla on aloitettu Kilpijärven ja Isojärven vesistöjen kunnostustalkoot, johon viljelijät ovat osallistuneet kattavasti ja tunnollisesti. Kiitos siitä jokaiselle, joka projektiin osallistuu.

Kirjoittaja on Mäntsälän Uutisten kesätoimittaja

Kommentoi