Hannu-Pekka Laidon kolumni | Miksi junttius on muotia?

Maailma muuttuu. Ennen juntiksi leimautuminen oli kauhistus. Nykyään se tuntuu olevan joillekin hyvinkin tavoiteltava saavutus.

Ekstrahienoa on, jos pääsee osoittamaan junttiutensa ihan valtakunnallisesti televisiossa!

Keskisellä Uudellamaalla junttiutta voi pohtia myös historian kautta. Moni ajattelee, että Jukolan veljekset tai Runebergin Sven Dufva ovat tämän päivän kansallismielisen juntin roolimalleja.

Mutta kirjoittiko Aleksis Kivi Toukolan kylän Jussin ja muut veljekset tyhmiksi junteiksi?

Tutkijoiden mukaan ei kirjoittanut.

Muistan, kuinka pikkukaupungin laitamilla asuvana koulupoikana koetin kaikin tavoin välttää antamasta itsestäni mielikuvaa junttina, tyhmänä ja ymmärtämättömänä.

Mallia koetettiin ottaa fiksuimmista, kuten vaatimattomista oloista Helsinkiin asti edenneistä yksinhuoltajatätini arkkitehti- ja ylifaktoripojista.

Serkusten puheet pääkaupungin elämästä, työstä ja vaikkapa kulttuurista edustivat minulle tavoiteltavaa tulevaisuutta. Siihen sisältyi aimo annos sivistystä ja myös tyyliä ihan pukeutumista myöten.

Päädyin lopulta, vuosikymmeniä sitten, itsekin töihin Helsinkiin ja asumaan Keravalle. Ero maaseudun ja pääkaupungin välillä oli iso.

Mutta junttius alkoi pienin askelin hiipiä ihmisten käytökseen ja olemukseen pääkaupunkiseudullakin. Lopullisesti ”kuplani” puhkesi, kun nuorehko työtoverini ilmestyi kesäkuiseen yhteistyökumppanikokoukseemme urheilushortseissa ja verkkopaidassa.

Tänään junttius ja siihen vahvasti liittyvä tyhmyys kukoistaa useimmilla sosiaalisen median keskustelupalstoilla.

Ihmiset eivät edes häpeä junttiuttaan. Se on jopa ylpeyden aihe. Miten tähän on tultu?

Yksi selitys löytyy tutkijoiden mukaan siitä, että trendi on kansainvälinen. Populistiliikkeet ovat kannattajia kalastellessaan kääntäneet kansanomaisuuden ja yksinkertaistamisen junttiuden ja tyhmyyden suuntaan, koska niillä eväillä saa kannattajia nopeammin ja helpommin.

Populistiliikkeitä johtavat monissa maissa talous- ja kulttuurieliitin edustajat. Viisaasti ja ovelasti he ovat osanneet raaputtaa esiin ja vahvistaa kansalaisten perinteisiä ennakkoluuloja.

Junttius on kuitenkin ymmärretty väärin. Kansanomaisuus ei ole tyhmyyttä. Tämän voisivat EU-politiikan keskustelijat ja kuntavaaliehdokkaatkin muistaa.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja viestintäalan yrittäjä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut