Pääkirjoitus: Vieraslajit ovat ikävä ongelma

Pääsääntöisesti jokainen ymmärtää vieraslajeihin liittyvät ongelmat ja ehkä myös lainsäädännön. Ulkomaanmatkoilta ei ole soveliasta tuoda täkäläiseen luontoon sopimattomia eläimiä tai kasveja, ja sama koskee tietenkin verkkokauppaa.

Valitettavasti viheliäisimmät ja sitkeimmät vieraslajit ovat sellaisia, jotka ovat itäneet Suomen maaperällä jo vuosikausia; osa vahingossa ja osa vain ihmisten tietämättömyyden vuoksi.

Jättiputki on jo olemukseltaan hieman uhkaava, ja ihmiselle ihoärsytystä aiheuttavan kuorensa vuoksi helppo ”vihollinen”, mutta moni ei välttämättä miellä vieraslajeiksi sirompia ja kauniimpia lupiineja tai jättipalsamia.

Lupiiniin liittyy vielä hyvin vahvasti positiivisia muistoja niin tuoksun kuin ulkonäönkin vuoksi ja lauloihan J. Karjalainenkin aikoinaan kauniin laulun villeistä lupiineista.

Lupiinia ei siksi mielletä haitalliseksi vieraslajiksi, ja se on löytänyt tiensä koristamaan useammankin kotipuutarhurin kukkapenkkiä tai teiden varsia.

Todellisuudessa lupiini on villi aivan toisella tavalla, ja alkuperäiselle luonnolle se ei ole kaunista. Erityisen haitallinen lupiini on tienvarsien keto- ja niittykasveille, jotka ovat tottuneet elämään karussa ja vähäravinteisessa maassa. Lupiini sitoo ilmasta typpeä ja tätä kautta typpilannoittaa maata. Näin kasvualustasta tulee epäsuotuisa keto- ja niittykasveille.

Haitallisten vieraslajien torjunta tulisikin ottaa vakavasti ja sen pitäisi olla kaikkien yhteinen ponnistus, ellei suorastaan velvollisuus. Vapaaehtoisjärjestöt luonnonsuojeluliitosta Marttoihin tekevät osansa, mutta hekin pystyvät vain tekemään pienen osan vuosien työstä. Vieraslajit eivät katso tonttirajoja ja lajeja täytyisi kitkeä vuosittain. Usein käy nimittäin niin, että kun kiinteistön omistaja saa oman tonttinsa hoidettua, niin naapurin mailta leviää samat lajit takaisin ja torjuntatalkoot palaavat lähtöruutuun. Tämän vuoksi myöskään puutarhajätettä ei saa kaataa omineen lupineen toisten maille, vaan jätteet täytyy toimittaa niille osoitetulle kierrätyspisteelle.

Jesse Helminen Kirjoittaja on Mäntsälän Uutisten kesätoimittaja.

Kommentoi