Laura Äären kolumni: Suviuunoja olemme kerran olleet kaikki

Kyllä se pelotti. Olin varma, että hätäpäissäni en erota markkaa viisikymmenpennisestä. Että myyn leivän maitona ja maidon mehuna. Pelko ei ollut aivan turha. Sattuihan sitä.

Siihen aikaan ruokakaupan kassan oli korttiasiakkaalta aina kysyttävä, että pankille vai luotolle.

Eräs asiakas vastasi hyvin painokkaasti: luotolle. Löin tietysti maksun vahingossa pankkipuolelle, ja mies sai – ihan aiheesta – hepulin. Hetken päästä vollotin takahuoneessa. Olin tehnyt asiakkaani elämästä seuraavaan palkkapäivään saakka harvinaisen tukalaa, kun viimeinen viisikymppinen meni liian rivakasti toimivaan kassaani.

Miten pääsin takahuoneesta takaisin töihini? Rauhallisen ja kannustavan esimiehen tuella.

Siitä edespäin muistin keskittyä pankki- ja luottopuolen valintaan hyvin tarkasti.

Suviuunoja olemme kerran olleet kaikki. Sinäkin.

Tekisi mieli neuvoa, mutta mihin vedän rajan?

Juuri nyt saan seurata oman lähipiirini nuoria ottamassa ensiaskeleitaan kesätöissä.

Vanhempana en voi muuta kuin toivoa, että me aikuiset muistamme kohdata nuoret kärsivällisesti niin asiakkaina, vanhempina kollegoina kuin työnantajinakin.

Asiakkaana yritän pitää mielessä, että niin kiire ei ole, etteikö hitusen pieleen mennyttä kahvilan lounastilausta voisi fiksusti ja kannustaen selvittää. Lupaan, etten tiuski nuorelle lehtimyyjälle, joka kokeilee vaativaa myyntityötä ensimmäistä kertaa elämässään.

Vanhemman näkökulmasta asia on mutkikkaampi.

Tekisi mieli neuvoa, mutta mihin vedän rajan? Jos neuvon liiaksi, voi olla että yksikään – edes se tärkein – ohje ei mene perille.

Suojelunhalukin tuppaa heräämään. Jos siellä tulee osumaa, työelämässä?

On vain luotettava ja päästettävä irti. Harjoitusta se vaatii kaikilta osapuolilta.

Työnantajan edustajana on tullut vuosien varrella tullut kohdattua paljon nuoria. Välillä olen onnistunut paremmin, joskus huonommin. Sen tiedän, että aina voi kehittyä – myös nuoren työntekijän opastajana.

Olipa roolini mikä tahansa, välillä on hyvin terveellistä palata omaan nuoruuteeni ja omiin ensimmäisiin kesätöihini. Elämä totisesti opettaa.

Kirjoittaja on Mäntsälän Uutisten entinen päätoimittaja.

Kommentoi