Valtuustoaloite 24.5.2021: Koulukuljetusreittien ja -pysäkkien järkevöittäminen koulumatkojen turvallisuuden ja oppilaiden tasa-arvoisuuden parantamiseksi.
Koulukuljetuksista on saanut taistella lähes ”aina”, sillä kunta on ollut kautta aikain kovin tarkka kilometrirajoista. Koulukuljetuksia pitkämatkalaisille tarjottu kuitenkin jo ainakin vuodesta 1961 lähtien!
Suuri osa kuljetuksista toimii toki hyvinkin, mutta epätasa-arvoisimmat koulukuljetusjärjestelyt ovat yleensä juuri niillä, joilla on kouluun jo muutenkin pisimmät matkat ja siten pisimmät koulupäivät.
Laaja-alaisempi kuljetusproblematiikka syntyi, kun kouluverkko rajummin harventui ja Saaren ja Nummisten koulut aloittivat 2014.
Alkoi myös linjaliikenteen pakkokäyttö 1–6 luokille aina silloin kun mahdollista ja omavastuumatkat pitenivät koontipysäkeille, ollen alle 3. luokalla 3 km ja isommilla 5 km.
Kunta myös salasi Saaren koulun poliisilausunnon 140-maantien vaarallisuudesta, ja kesti lähes kaksi vuotta, jotta saimme Levannon oppilaille oikeuden koulukuljetuksiin.
Samaan aikaan ajoimme läpi omavastuumatkojen lyhennykset (eskareille 1 km ja 1-2. luokille 2 km) sekä vaarallisten tien kulkuosuuden lyhyemmäksi, sekä uuden kouluteiden turvallisuusluokituksen sivistyslautakunnassa 2015.
Sain onneksi silloin taistelupariksi Annika Warras-Stjernvallin, siihen aikaan koulukuljetusten turvallisuus- ja problematiikka ei muita syvällisemmin kiinnostanut.
Peruste lyhyempiin matkoihin oli koulupäivän pituus, johon mallin löysin Vihdin koulukuljetussäännöistä, sillä jos omavastuumatka on kovin pitkä, ei maksimi 2,5 tunnin koulumatka-aika riitä enää oppilaille.
Heti seuraavana vuonna 2016 sivistyslautakunta oli palauttamassa omavastuumatkat takaisin alkuperäisiin, seurasi sama työ uudelleen, mutta saimme palautettua lyhyemmät omavastuumatkat takaisin.
Näillä on menty tähän asti, kunnes keväällä sivistyslautakunta jopa itse lyhensi omavastuumatkoja 3-6. luokkien osalta. Tällä hetkellä pelolla odotetaan kuitenkin Arolan koulun oppilaiden kuljetuspäätöksiä Hyökännummelle.
Mäntsälän koulukuljetussäännön mukaan lapsella on oikeus myös kävelymatkaan.
Perusperiaate lasten liikunnan lisäämisestä on kannatettava, mutta käytännössä hankaluutta ja epätasa-arvoisuutta aiheuttaa se, että osalla oppilaista on eri syistä johtuen aamulla ja iltapäivällä mm. eri koulupysäkki, jopa täysin eri ilman suunnissa oppilaan kotoa, ero voi olla jopa 2-5 km.
Tällöin omavastuumatkalla pysäkille ei voi hyödyntää esimerkiksi polkupyörää. Koulun lähellä asuvat voivat (ikätasonsa mukaan) käyttää polkupyörää koulumatkoihin.
Saman perheen lapsilla voi olla useita eri pysäkkejä.
Nykyinen jokavuotinen koontipysäkkien matkan maksimointijumppa ja päivittäinen reittiralli työllistää runsaasti.
Omavastuumatkojen pitää olla turvalliset, järkevät ja kohtuulliset myös verrattuna oppilaan koulupäivän pituuteen. Muut ongelmat ja esimerkit ovat tarkemmin aloitteessani, jota kannatti puolet valtuutetuista, siitä kiitokset heille!
Reittien huolellinen lapsiystävällinen ja maalaisjärkinen suunnittelu tuskin maksaisi yhtään enempää kuin nykyinenkään, vaan ennemminkin päinvastoin.
Koulukuljetusreitit tulisi suunnitella rengasreiteiksi aina kun mahdollista ja reittien pitäisi olla vakiintuneita niin, että lapsilla on aamuin illoin sama pysäkki, tai että eri pysäkkien välimatka on vähintäänkin inhimillinen ja kohtuullinen.
Kouluverkon alati harventuessa koskettavat pitkät koulumatkat ja -kuljetukset yhä useampia oppilaita ja perheitä.
On ollut suuri ilo huomata, että vihdoinkin tämä aihe on alkanut kiinnostaa yhä useampia valtuutettuja, puolueita sekä otettu myös laajemmin vaaliteemaksi!
Toimivat ja turvalliset koulukuljetukset lisäisivät kunnan houkuttelevuutta ja myös pitovoimaa, sillä kuljetusongelmien takia on ollut myös jaloilla äänestäneitä.
Ne ovat tärkeä osa Mäntsälän lapsiystävällisyyttä ja perheiden tukea, mutta ennen kaikkea lasten tasa- arvoisuuden ja turvallisuuden kannalta.
Marja Teppinen kunnanvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (kesk.) Mäntsälä