Lasse Herralan kolumni: Viimeinen suvivirsi

Arolan kyläkoulun viimeinen työpäivä jäi oppilaitten ja kyläläisten mieleen suurena menetyksenä.

Rajoitusten vuoksi koululla ei voitu järjestää edes kunnon tapahtumaa yhdessä kyläläisten kanssa. Teatteri- ja taideharrastuksistaan kuulu kylä voisi vielä kajauttaa suvivirren vaikkapa syksymmällä.

Olen saanut joko koululaisena tai koulun työntekijänä laulaa mukana suvivirttä yli 50 keväänä. Se on aina suurten tunteitten, jopa kyynelten laulu.

Kyläkoulun lakkauttaminen ei koskaan ole iloinen asia. Arolan koulun väelle se on vieläkin tuskallisempaa: lapsia olisi riittänyt kolmiopettajaiseen kouluun, mutta koulun tilat ovat jääneet kunnostamatta vuosikausia.

Mäntsälässä koulujen kunnossapito onkin tarina: Ehnroos, Sälinkää, Hepola, Myllymäki, jopa uusi Saaren koulu ovat kärsineet vesivahingoista.

Mikäli oikein muistan, vettä tippui Nummistenkin uuden koulun katosta.

Jossakin oli päätetty, että Arola lakkautetaan. Valtuusto sen sitten siunasi tiukan äänestyksen jälkeen.

Palvelujen keskittäminen on arvokysymys. Mitä kunnallisia palveluita jää enää Arolaan? Tiet toki, tuskin niitä kääritään kokoon.

Kunnanvaltuuston esityslistalle oli laskettu vaihtoehtoisena lakkauttaa Ohkolan tai Sääksjärven koulut. Sopii kysyä, koska on niitten vuoro?

Arolan oppilaat kysyivät, että onko heitä kuultu tai kuunneltu koulun lakkauttamiseen liittyvissä asioissa. Heidän mielestään ei kumpaakaan.

Ulkopuolelta on helppo sanoa, että päätös on tehty ja sen kanssa on elettävä.

Onneksi kylässä on oma kerhotalo, joka mahdollistaa kyläläisten kokoontumiset.

Toivottavasti kylän asukkaat saavat taistelustaan voimaa jatkaa entistä ponnekkaammin.

Arola ei ole eikä siitä tule autiokylää. Sen liikenteellinen sijainti vahvistaa kylää.

Nyt tarvitaan kyläläisten voimaa: hankitaan uusia asukkaita ja tehdään se ihme: perustetaan Arolaan koulu kolmannen kerran! Sanonta kertoo, että kolmas kerta toden sanoo.

Arolan koulusta on taisteltu kautta vuosien. Kyläläiset puuhasivat kylälle koulun 1921.

He tekivät aloitteen koulutalon rakentamiseksi kylään.

Rakentamistoiveisiin tuli jäätävä vastaus: kunta päätti lakkauttaa koulun 1921. Meni vuosi, pari ja koulu nousi tuhkasta kuin feenikslintu.

Kirjoittaja on opetusneuvos.

Kommentoi