Vaalikynä: Ketä kiinnostaa?

Viime vuosien huolestuttavista uutisista huolimatta tutkimukset kertovat, että nuorten hyvinvointi on yleisesti ottaen lisääntynyt 2000-luvulla.

Näinä aikoina tuollaisesta tiedosta tulee erittäin iloiseksi ja se on kerrassaan mahtavaa!

Kuitenkin tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa ja se ei ole iloinen tai mahtava, päinvastoin.

Nuorten yksinäisyys, syrjäytyminen, päihdeongelmat, koulutuksen ja työn puute sekä rikollisuus ja mielenterveysongelmat ovat eskaloituneet ja kasaantuneet korona aikana erityisesti heille, joilla jo valmiiksi on ollut hankalaa.

Tällaiset nuoret eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tukea ja apua kotona. Ja kun apua lopulta hakee muualta, vaikka mielenterveys- tai päihdeongelmaan, huomaa palvelujen olevan jo nyt pahasti ruuhkautuneet.

Erityisesti juuri nyt erilaiset palvelut ja tukitoimet ovat ensiarvoisessa asemassa, mikäli haluamme parantaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista Mäntsälässä.

Ei riitä, että puhutaan asian tärkeydestä ja nuoriin panostamisesta. Ei riitä, että luvataan. Jokaisen apua tarvitsevan lapsen tai nuoren on apua saatava – mitä aikaisemmassa vaiheessa, sen parempi.

Lapsuuden ja nuoruuden vaikutus ihmisen tulevaisuuteen on niin valtava, että erilaisiin ennaltaehkäiseviin keinoihin ja matalan kynnyksen palveluihin on panostettava voimakkaammin kuin aikaisemmin. Mahdollisimman varhainen apu olisi kaikkien etu.

Yksi konkreettinen asia voisi olla jonkinasteinen IPC-kokeilu. IPC (interpersonal counselling) eli interpersoonallinen ohjanta on kuuden tapaamiskerran lyhytinterventio nuorten lievään, enintään keskivaikeaan masennukseen. Tästä on esimerkiksi Espoossa tehdyissä kokeiluissa saatu rohkaisevia tuloksia.

Aina ongelmien ennaltaehkäisy tai niihin varhainen puuttuminen ei ole kuitenkaan toteutunut ja ongelmat ovat voineet eskaloitua pahastikin. Nuoret tekevät rikoksia, tappelevat keskenään ja voivat tehdä pahojakin asioita.

Tällaisissa tilanteissa poliisin ja viranomaisten on välittömästi puututtava nuorten toimintaan.

Ongelmatilanteisiin tulisi olla selkeä toimintamalli, mitä seuraavaksi tapahtuu, kuka vastaa mistäkin ja mitä toimia tarvitaan.

Parasta olisi, jos olisi aina yksi henkilö, jolla olisi päävastuu nuoren tilanteesta, jotta voisimme paremmin auttaa nuoria saamaan elämänhallinnastaan kiinni ja ohjata heitä kohti parempaa tulevaisuutta.

Kaikki meidän lapset ja nuoret ansaitsevat tällaisen mahdollisuuden ja tämän tulisi kiinnostaa meistä jokaista.

Pihla Keto-Huovinen kansanedustaja (kok.), aluesyyttäjä, ehdolla kuntavaaleissa

Kommentoi