Lasse Herralan kolumni: Olemmeko huono-osaisia?

Onko huono-osaisuus hyväosaisuuden vastakohta? Riippuu siitä, kuinka huono-osaisuutta mitataan.

Kyse on siitä, että huono-osaisen elämä eroaa laadullisesti muiden suomalaisten elämästä. Tällöin arvioidaan hyvinvointia ja terveyttä, elintasoa, elämänlaatua ja elämäntapaa.

Monimutkaiseksi mittaamisen tekee se, että huono-osaisuus on ennen muuta oma kokemus itsestä ja omasta elämästä.

Sama ihminen voi kokea jossakin asiassa kuuluvansa huono-osaisiin, esimerkiksi ilman työtä jäädessään.

Pohtimisen arvoista on, poistuuko huono-osaisuus, jos saa työpaikan. Poistuu ja ei poistu. Useissa tutkimuksessa on osoitettu, että huono-osaisuus kasautuu samoille ihmisille ja se voi olla jopa ylisukupolvista.

Mäntsälä sijoittuu huono-osaisuudessa parhaimpaan neljännekseen Suomen kunnista. Toisin sanoen Mäntsälässä asuu keskimäärin enemmän hyväosaisia ihmisiä kuin koko maassa.

Se saattaa hieman hämmentää. Meille on iskostettu, että vain isossa kaupungissa voi asua hyväosaisia ja maaseutu on pahoinvoinnin paikka.

Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkimuksen perusteella (26 muuttujaa) mäntsäläläisten ei tarvitse kulkea alla päin huono-osaisuuden suhteen. Enemmänkin päinvastoin!

Eivätkö erinomaiset ja monipuoliset palvelut jossain muualla poistakaan huono-osaisuutta? Eivät!

Mäntsälässä on monta asiaa, jotka tukevat hyväosaisuutta. Koulutus on tärkein huono-osaisuuden hävittäjä. Mäntsälä itse tarjoaa peruskoulutuksen lisäksi lukion ja ammatillista koulutusta. Lisäksi lähiseudulta junamatkan päästä löytyy vieläkin monipuolisempaa opetusta.

Silti koulutukseen hakeutumisessa kunta sijoittuu heikompaan puoliskoon. Työtä riittää ohjaamisessa.

Toinen tärkeä huono-osaisuuden poistaja on työ. Mäntsälässä on huomattavasti keskimääräistä vähemmän työttömiä.

Kuntaan on onnistuttu hankkimaan sekä paljon työllistäviä että muutaman työntekijän yrityksiä.

Tietysti kyse on ennen muuta yrittäjistä, mutta ei kuntakaan ole tehnyt kaikkea väärin. Niin tosin voisi luulla, jos käy lukemassa someilua. Parantamisen varaa on tietysti. Aina pitää muistaa, että huono-osaisuus on yksilön kokema asia, mutta siitä pääsemiseksi tarvitaan yhteiskunnan toimia.

Kirjoittaja on opetusneuvos.

Kommentoi