Lukijalta: ”Missäkö olin..”?

Kirjoittaja muistelee olleensa armeijassa Tshekkoslovakian miehityksen aikaan. Prahan katukuvassa on nähtävillä miehityksen muistomerkkejä. ARKISTO/Aulikki Elo

Mäntsälän Uutisten kolumnissa 15.1. muistuteltiin, että ”missä olin, kun”...jne?

No, kaikista isoistakaan asioista en muista tarkkoja päivämääriä, ja joskus unohtuu vuosikin.

Eikä kaikkea tarvitse tarkkaan muistaakaan, onhan tieto tallessa historiankirjoissa.

Kaksi asiaa muistan hyvin, sillä niihin liittyy tarinatkin.

Olin päässyt kansalaiskoulusta vuonna 1963. Asuin kotona, kun en vielä osannut lähteä elämänuraani luomaan 15-vuotiaana.

Osallistuin vanhempieni avuksi pienen maatilan töihin. Vanhemmillani oli touhu mielestäni liiankin raivokasta; noin sääntömääräisesti.

Joka ilta piti mennä nukkumaan klo 21.00. Eli yhdeksältä, kuten silloin sanottiin.

Meillä lapsilla oli huoneet yläkerrassa, joten nukkumistamme ei varmistettu, mutta hiljaa piti olla.

Minä sain kahtena iltana viikossa erivapauden valvoa kymmeneen. Radiosta tuli musiikkiohjelmat: Kahdeksan kärjessä ja Kaleidoskooppi.

Kaleidoskooppia kuuntelin eräänä iltana, kun kymmentä vaille kymmenen se keskeytettiin ylimääräisen uutislähetyksen takia.

”Yhdysvaltain presidentti John Kennedy on ammuttu Dallasissa”! Surumusiikki alkoi soida ja minä päätin, että kuuntelenpa vielä kymmenen uutisetkin.

Kuulin sitten isäni liikkuvan eteisessä – hänelle oli tullut ehkä tarve käydä nurkan takana.

Vähän aikaa mietin, että pitäisikö häntä pyytää kuuntelemaan myös uutiset, mutta sitten kovetin mieleni.

Kun tästä tunnin valvomisesta aina huomautellaan, niin enpä sano mitään. Kuulkoon aamulla.

Viisi vuotta myöhemmin 1968 olin armeijassa, Parolan PSV-pataljoonassa. Eräänä elokuisena yönä tuli hälytys ja niinpä peitimme ohjesäännön mukaisesti ensiksi ikkunat ja sitten varusteet päälle.

Järjestäydyimme vaunuhalleille ja lastasimme tykin ammukset vaunuihin. Siis oikeat, ei mitään paukkupanoksia kuten yleensä. Siirryimme lähimetsään, siihen entisen lentokentän maastoon.

Jonkin ajan päästä saimme aamupalaa, mutta muuten vain odoteltiin.

Puolenpäivän aikaan joukkueenjohtajamme ilmoitti, että Keski-Euroopassa on jotain konfliktia meneillään.

Iltapäivällä pääsimme kasarmille takaisin ja kuulimme radiosta uutisia. ”Praha on miehitetty! Varsovan liiton joukot ovat olleet asialla”.

Tämän tapahtuman merkitys noin kokoluokassa on minulle selvinnyt jälkeenpäin.

Emme siellä armeijan harmaissa nähneet tv-uutisia, emmekä aina sanomalehtiäkään.

Kun perheeseemme tuli slovakialainen vävy, olemme vanhemmiltaan kuulleet, mikä se tilanne paikan päällä oli.

Ei pelkkä Praha, vaan koko Tšekkoslovakia oli silloin vaarassa.

Hannu Järvinen, Mäntsälä

Kommentoi