Ärsyttäviä nuo ruotsalaiset. Onnistuvat kaikessa – paitsi koronan torjunnassa.
60 vuotta sitten pääsin käymään Tukholmassa. Merimatka taittui Normandian maihinnousua tukeneella höyrylaivalla.
Pikkupojan tavarataivaasta Temposta löytyi kaikkea, mistä sotien köyhdyttämässä Suomessa vasta uneksittiin. Tuliaisina mukaan tarttui Gevalia-kahvia äidille ja sulkapallovälineitä itselle.
Naapurikateus ja pikkuvelikompleksi Ruotsi-johtoisissa yhteyksissä ovat vaivojamme.
Pohjoismaisen yhteistyökokouksen antiin turhautunut ex-ministerimmekin möläytti: ”puhuttiin ruotsia, norjaa, tanskaa ja paskaa”. Pitäisikö näkökulma vaihtaa myönteiseksi?
”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Koulussa historian kirjat hehkuttivat lapsille Ruotsi-Suomen saavutuksia. Aikuisten oikeasti Suomi oli vain Ruotsin itäinen maakunta tai alue.
Ruotsi nousi Itämeren suurvallaksi ja keräsi kansainvälistä kokemusta naapurimaita kurmottamalla. Suurvallalle kehittyy ylikorostunut itsetunto, joka pyrkii säilymään mahtiaseman kadottuakin.
Ranska ja Britannia ovat surkuhupaisia esimerkkejä tästä ilmiöstä. Naapurimme nykyinen itsetunto lienee terve.
Ruotsin sotiminen loppui, kun Suomi piti luovuttaa Venäjän valtapiiriin.
Viimeksi kuluneista kahdesta vuosisadasta Suomi käytti leijonanosan valtionsa rakentamiseen ja ehti siinä sivussa sotia neljästi.
Ruotsi vastaavasti valmiina valtiona kehitti rauhan oloissa hyvinvointiaan.
Kun Kone Oy 1960-luvulla alkoi kansainvälistyä ensimmäisenä suomalaisyrityksenä, Scania-Vabiksen kuormurit olivat tuttu näky jo Afrikassakin. Lapsuudessani maidemme välinen elämäntapakuilu oli siis melkoinen.
Mistä löytyy se tarvittava myönteinen näkökulma?
Pohjoismaat ovat monessa suhteessa maailman menestyneimpiä maita. Jos rohkenemme tunnustaa, että Ruotsi on hyvässä ja pahassa meitä hivenen edellä, löydämme läheltä erinomaisen verrokin ja kirittäjän.
Aina ei tarvitse lentää Kaliforniaan, Koreaan tai Kiinaan tavatakseen parhaat onnistujat. Laivamatka Ruotsiin voi riittää.
Olkaamme kiitollisia hyvästä naapurista.
Kirjoittaja on emeritusprofessori.