Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Unto Tantun kolumni Mihin ohenemisinnostus lopulta johtaa?

Monessa asiassa ohut on kaunista ja käytännöllistä. Ihmisvartalossa, seiväshyppyseipäässä ja ompeluneulassa, muutamia mieleen tulevia mainitakseni.

Hämähäkkiin liittyy kuuluisa sanonta ”seitinohut”, mitä myös mainonnan kielissä joskus on nähty.

Erityinen huomioni viime aikoina on kiinnittynyt ruokakauppojen hyllyillä oleviin, valmiiksi siivutettuihin leipä-, juusto- ja leikkeletuotteisiin.

Niitä mainostetaan ”ohuen ohuiksi”, ”ultraterveellisiksi” ravinnoiksi. Ja mainoksen ideana on juuri tuo tuotteen pieni paksuus, eli ohuus.

Ihmettelen: miksi?

Ensinnäkin juustoviipaletta paketista ulos revittäessä tapahtuu helposti hajoaminen, niin että sormenpäät ovat juustossa, kun riekaleita yrittää sovittaa leivän päälle. Tykkään mieluimmin veistää massajuustosta kunnon siivun veitsellä. Ei edes juustohöylä miellytä.

Leipäviipaleet ovat alkaneet ohentua niin, että läpi näkyy.

Ohuen ohuet kinkut ja makkarat taas ovat sellaisessa sekamelskassa, etteivät ne asetu sotilaallisesti oikeaan asentoon leivän päälle.

Leipäviipaleet ovat alkaneet ohentua niin, että läpi näkyy. Niiden rakenne on jäänyt niin heikoksi, että jo voin levittämisvaiheessa muruset lentelevät ympäri pöytää.

Haukatessa tuskin tuntee oikeaa leivän tunnetta hampaissaan. Ongelmatilanne pahenee, jos satut paahtamaan seitinohuen leipäviipaleen. Päälle levitetty voi sulaa leivän läpi, ja tahraa lautasen tai pöytäliinan.

Mainittuihin ongelmiin on onneksi olemassa helppo ratkaisu. Hyllyiltä löytyy yleensä korvaavia massatuotteita, kun vain viitsii kotona käyttää leikkuuveistä.

Myös on syytä muistaa, että tuotteen paksuus ei millään tavoin ratkaise sen terveellisyyttä. Oleellista on sen laatu ja syödyn eineen kokonaismäärä painomitassa punnittuna, ei paksuutena!

Mutta ihmetellä täytyy tuota ohenemisen kehitystä. Vieläkö sama tahti jatkuu?

Sataviisikymmentä vuotta sitten, nälkävuosina, niin leikkeleiden kuin leivänkin paksuus alkoi lähennellä nollaa. Eli ihmisillä ei aina ollut niitä lainkaan!

Toivottavasti tuo ohenemisinnostus ei vaan ole enne jostain tulevasta?

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva metsän poika.