Lukijalta: Tarton tanssi

Opettaja ja historioitsija Tuure Vierros on kirjoittanut otsikossa mainitun kirjan.

Ajankohtainen se on siksi, että lokakuun 14. päivä tuli kuluneeksi sata vuotta Tarton rauhansopimuksen allekirjoittamisesta. Suosittelen lukemaan.

Suomi oli julistautunut itsenäiseksi vuonna 1917. Samana vuonna Venäjällä tehtiin vallankumous, mutta edelleen siellä jatkui sisällissota.

Silti Leninin bolsevikkihallitus oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden.

Eräät piirit Suomessa katsoivat, että maidemme välillä on edelleen sotatila johtuen sisällissodan aikaisista tapahtumista ja niiden tulkinnoista.

Nyt, vuonna 1920, oli kuitenkin aika tehdä rauhansopimus, jossa maidemme väliset suhteet määritellään. Ja sovitaan rajat.

Vaikka Aleksanteri I oli 1809 julistanut Suomen valtioksi valtioiden joukkoon, autonomiaksi, silti olimme osa Venäjää. Itsenäinen Suomi tarvitsi ihan omat rajat.

Kesäkuussa 1920 Suomesta lähti valtuuskunta Viroon, Tarttoon, jonne myös Neuvostoliiton valtuuskunta tuli.

Viro oli aiemmin samana vuonna solminut samantapaisen sopimuksen, joten nyt oltiin puolueettomalla maaperällä.

Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toimi J.K. Paasikivi. Carl Enckelliä oli esitetty, mutta hän ei halunnut bolsevikkien kanssa neuvotella.

Paasikivi oli pelimies, mutta myös realisti. Ei Paasikivikään ennustaja ollut, mutta piti tärkeänä vakiinnuttaa maidemme välit.

Neuvostoliitossa oli siis sisällissota ja samaan aikaan sotatila Puolan kanssa. Enckell ja moni muukin Suomessa uskoi, etteivät bolsevikit voita sisällissotaa, eivätkä varsinkaan onnistu Puolassa.

Nämä uskomukset pitkittivät Suomen rauhanneuvotteluja, sillä valtuuskunta sai vähän väliä neuvoja, ettei pidä suostua naapurin vaatimuksiin.

Paasikivi käytti valtuuskuntaan kuuluvaa Tanneria osin salaisena apurinaan. Tanner jutteli iltaisin Neuvostoliiton Kerzensevin kanssa ja kumpikin välitti tietoja omien ryhmiensä mielialoista.

Pitkälti noiden ”väliaikatietojen” ansiosta lopulta päästiin neuvottelutulokseen.

Kannattaa lukea tuo kirja – en siis tässä selosta enempää neuvottelujen kulkua ja lopputulosta.

Tarton rauhan rajat eivät miellyttäneet suomalaisten johtavia politiikkoja, eivätkä kai kansankaan enemmistöä. Mutta ne saatiin ja lopulta niiden kanssa totuttiin elämään.

Olihan siinä alueita, joiden väestö olisi halunnut kuulua Suomeen.

Toisaalta saatiin Petsamo, joka oli tärkeä merenkulullemme.

Lopulta kuitenkin nämä rajat kestivät runsaat parikymmentä vuotta. Talvisodan ja jatkosodan jälkeen rajat menivät uusiksi.

Viime joulun vietimme Tartossa – historian havinassa.

Hannu Järvinen Mäntsälä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu