Lukijalta: Hätä, huuto ja joka kolmas käsipari

Mäntsälän Uutiset julkaisi 14.10. kaksi sote-uudistuksen rahoitusmallia kritisoivaa kirjoitusta.

Toisen olivat allekirjoittaneet Keusoten ja sen kuntien hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajat sekä kunnanjohtajat, toisen kaksi kokoomuksen keskiuusmaalaista kansanedustajaa.

Sisällöllisesti kirjoitukset ovat lähes identtisiä. Niiden mukaan hallituksen sote-rahoitusmalli on toteuttamiskelvoton siksi, että jatkossa Keusote saisi selviytyä 53 miljoonaa pienemmälle rahoituksella kuin nyt.

Tämä johtaisi – näin väitetään - tarpeeseen irtisanoa yli tuhat käsiparia, kolmannes koko henkilöstöstä.

Väittämät ovat aidosti provokatiivisia. Keusoten kannanotossa tämä osittain tunnustetaan. Koska siirtymätasaus oli jo kesäkuussa rajattu 150 euroon per asukas, laskuksi siirtymäjaksolla 2023–2029 olisi tullut noin 30 miljoonaa.

Vuotta kohti laskettuna se on keskimäärin 4,5 miljoonaa, eli noin 0,6 prosenttia yhtymän vuosibudjetista.

Vaikea nähdä, miten tämä voisi johtaa kirjoittajien ennakoimaan katastrofiin. Varsinkin kun hallitus 13.10. rajasi siirtymätasauksen 100 euroon per asukas.

Siten seitsemän vuoden siirtymäjaksolla säästettävää kertyisi enää noin 20 miljoonaa, eli noin kolme miljoonaa vuotta kohti.

Provokatiivisten kielikuvien lisäksi pistää silmään se, että molemmissa kirjoituksissa kyseenalaistetaan sote-esityksen yleiskatteellinen, myös valtionavut kattava rahoitusmalli, jonka perusteista on ollut varsin laaja yhteisymmärrys.

Perusteita sovellettiin jo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-rahoituslain valmistelussa. Ei se silloin ollut ”toteuttamiskelvoton” ajatus edes kokoomukselle.

Nyt kirjoituksissa kuitenkin esitetään tarvekertoimien kautta jaettavan rahoituksen vähentämistä asukasperusteisen rahoituksen eduksi.

Kirjoituksissa ei kuitenkaan kerrota, mikä olisi oikea suhde tarve- ja asukasperusteisen rahoituksen välillä. Kuten ei myöskään sitä, miksi se olisi oikea suhde.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen esityksessä alueiden väestötekijät ja sairastavuuden huomioivan sote-palvelutarvekertoimen perusteella määräytyy 80 prosenttia sote-maakuntien yleiskatteisesta rahoituksesta. Sipilän hallituksen esityksessä tarvekertoimen osuus oli tätäkin suurempi, 86 prosenttia.

On nähdäkseni selvää, että tarveperusteisen rahoituksen olennainen supistaminen tekisi entistä vaikeammaksi saavuttaa sote-ratkaisun alkuperäinen tavoite, ihmisten ja alueiden välisten terveyserojen kaventaminen. Se tarkoittaisi käytännössä soten alkuperäisen ajatuksen vesittämistä.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Eikö olisi rehellisempää tunnustaa, että sote-palvelutarvekertoimeen perustuvassa vertailussa Keusote on osoittautunut alisuorittajaksi?

Jos Keusote olisi onnistunut hyödyntämään suhteellista, pienempään palvelutarpeeseen perustuvaa etuaan, mitään rahoitusongelmaa ei olisi koskaan syntynyt.

Otetaan esimerkki. Keusoten tilinpäätös 2019 ylitti alkuperäisen talousarvion 41 miljoonalla.

Jos talousarviossa olisi pysytty, kenenkään ei tarvitsisi tänä päivänä esittää fantastisia hätähuutoja, eikä maalailla kauhukuvia joka kolmannen työntekijän irtisanomisesta.

Tässä kritisoimani kirjoitukset kielivät poliittisesti vinoutuneesta edunvalvonnasta. Vaikka aitojakin ongelmia on, niitä myös tarkoitushakuisesti kehitellään.

Erkki Laukkanen kunnanvaltuutettu (vas.) Mäntsälä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu