Pääkirjoitus: Elokuvateatterissa voi hengähtää

Kauan sitä odotettiin ja nyt se vihdoin avattiin. Poikkeusoloissa sitä alkoi kaivata normaaleiltakin tuntuneita arkisia huvituksia, kuten elokuvissa käyntiä. Mäntsälässä tuota huvia on saanut odottaa hieman kauemmin ja ilman poikkeusolojakin.

Sama yritys on näyttänyt elokuvia toki kunnantalolla jo pidemmän aikaa, mutta vain yksittäisinä tapahtumina. Elokuvia on voinut myös katsoa suoratoistopalveluista lähes laitteella kuin laitteella. Mutta kun se ei ole sama asia. Jotkin elokuvat on tarkoitettu isolle ruudulle, eikä pelkästään kuvanlaadun ja paremman äänentoiston vuoksi, vaan nimenomaan elokuvasalien tunnelman vuoksi.

Tunnettu elokuvaohjaaja Martin Scorsese pyysi ystävällisesti, että katsojat eivät katsoisi hänen uusinta elokuvaansa The Irishmania mobiililaitteista. Tilanteen teki kiusalliseksi se, että elokuvan oli osaksi tuottanut Netflix, joka pienen teatterikierroksen jälkeen aikoi jakaa elokuvan tietenkin palvelussaan. Jotkin näsäviisaat, kiusoitellakseen Scorsesea, ottivat kuvia itsestään katsomassa elokuvaa kännykällä ja pitivät ”papparaisen” puheita elitistisenä. Itse ainakin ymmärsin mitä Scorsese haki pyynnöllään takaa.

Elokuvateattereissa on taikaa. Suoratoistopalvelut niin elokuvien kuin musiikinkin suhteen tarjoavat rajattomia mahdollisuuksia katseluun ja kuunteluun, mutta tarjoavatko ne ehkä liikaakin? Kuinka usein löydät itsesi tilanteesta, jossa vain selailet elokuvia, etkä osaa oikein päättää mitä katsoisi?

Sitten se katseleminen. Netflix voisi kehittää genren ”tätä voi katsoa samalla kun selaa puhelinta”, sillä kotona elokuviin keskittyminen on aivan erilaista kuin teatterissa. On jotenkin nurinkurisen vapauttavaa, kun vaihtoehtoja vaalivana sitä valitsee elokuvan, istuu penkkiin ja vain keskittyy. Sitä Scorsesekin varmasti haki takaa. Muutamaksi tunniksi voi unohtaa muun maailman ja uppoutua yksin pimeässä salissa elokuvan sisään. Ei kännykän ääniä, ei naapureita, ei mitään.

Kun seuraa avajaisviikon suosiota niin huomaan, että en ole selvästikään ainoa joka tätä on kaivannut.

Jesse Helminen

Kirjoittaja on Mäntsälän Uutisten kesätoimittaja

Kommentoi