KO-RO-NA – lasten tulevaisuus

Pihla29Keto-Huovinen

Kolumni

Tänä keväänä moni asia, jota olemme pitäneet itsestään selvyytenä, onkin kielletty tai vähintäänkin riski omalle tai läheisen terveydelle. Koulujen sulkeuduttua lasten ja heidän perheidensä arjessa koronavirusepidemia on näkynyt erityisen selvästi.

Haastetta on riittänyt niin opettajilla, oppilailla kuin vanhemmilla. Opettajat ovat koettaneet löytää opetukseen uusia, erilaisia toimivia malleja.

Osa vanhemmista on pystynyt tukemaan lapsiaan oppimisessa, osa taas ei. Miten etäkoulu vaikuttaa lasten oppimistuloksiin, hyvinvointiin ja eriarvoistumiseen tullaan näkemään vasta myöhemmin.

Koronakriisin jälkeen on ehdottoman tärkeää selvittää, miten etäkouluaika on vaikuttanut lasten oppimiseen ja varata riittävästi resursseja oppimisen tukemiseen.

Suomessa lasten ja nuorten oppimistulokset luku- ja kirjoitustaidon osalta olivat jo ennen koronavirusepidemiaa heikentyneet aiemmasta.

Nyt uhkana on, että lisää takapakkia luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen on tulossa monelle heti koulutien alussa. Tämä kevät on ykkös- ja kakkosluokkalaisille kriittinen paikka tulevaisuutta ajatellen.

Tätä kirjoittaessani käydään keskustelua siitä, tulisiko koulut vielä tänä keväänä avata? Mielestäni koulujen avaamisella muutamien viikkojen ajaksi ei poisteta oppimisvajetta ja arvioinnitkin on tehty toukokuun puoleen väliin mennessä. Myös opettajien ammattiyhdistys OAJ vastustaa koulujen avaamista.

Koulujen avaamisella voidaan vaarantaa paitsi oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan terveys samoin kuin perheiden kautta kaikkien suomalaisten.

Lasten rooli viruksen levittämisessä on asia, josta meillä ei ole tutkittua tietoa riittävästi. Itse näen, että on suurempi riski avata koulut kuin mennä nykyisellä etämallilla.

Tärkeämpää olisikin valmistautua kunnissa lisäämään opetusta seuraavalle lukuvuodelle, jotta oppimisen haasteisiin voidaan puuttua heti.

Kannan huolta myös niistä oppilaista, joiden kotioloissa on muun muassa terveysongelmia ja oppimisen tuki on näin vähäistä. Kahden viikon koulujakso ei voi olla ainoa keino varmistua heidän tilanteestaan. Nämä oppilaat ovat tarvinneet tukea jo aiemmin.

Kriisin aikana, mikäli oppilasta ei ole tavoitettu, on toimenpiteisiin pitänyt jo ryhtyä lapsen turvallisuuden varmistamiseksi eikä odottaa mahdollista koulun alkua. Asioihin on puututtava heti eikä kun on liian myöhäistä.

Kirjoittaja on mäntsäläläinen kansanedustaja (kok.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu