Niina Juutilaisen kolumni: ”Oliks sul vielä jotain?”

Niina Juutilainen

Ajattelen hetkeä, jossa istuin terveyskeskuksen Miepä-pisteellä vastakkain nuoren työntekijän kanssa.

Taskussa on masennusdiagnoosi, mielessä syvä häpeä ja edessä BDI 21 -kysely.

Täytän sen lasittunein silmin ja kerron olevani valmis.

Työntekijä ottaa kyselyn ja kysyy katse tietokoneen näytössä; ”Oliks sul viel jotain?”.

Vastaan itkua pidätellen, että eipä tässä kai muuta ja poistun entistä tyhjempänä.

Tänään istun olohuoneessa ja kevätaurinko paistaa ikkunasta kasvoilleni. Se tuntuu hyvältä.

Olen kiitollinen, kun pystyn taas huomaamaan, että joku tuntuu hyvältä ja, että Miepässä kohtaamani yksittäinen työntekijä ei ollut ainoa apuni.

Halaan mielessä turvaverkkoihmisiäni, joiden antamaan toivoon ja tukeen saan heittäytyä.

Ajattelen niitä vertaisia, joilla mikään ei vielä tunnu hyvältä ja turvaverkkoihmiset loistavat vain poissaolollaan.

Ajatus teki kipeää jo aikana ennen koronaa ja nyt kipu kiipeää huippuunsa. Pelkään, että paraneminen on vaikeaa ilman apua.

Masennus on sairaus, jota ei soisi kenellekään. Särkyneen mielen kanssa eläminen on sietämätöntä ja masennus voi pahimmillaan johtaa elämän päättymiseen oman käden kautta, kun epätoivoisesta tilanteesta ei enää löydetä omin avuin ulos.

Mielenterveysongelmiin avun saaminen voi olla haastavaa tavallisina aikoinakin ja pelkään, että se ei tästä kriisistä ainakaan helpotu.

Uutisointi kertoo poikkeusolojen vaikutusten näkyvän jo avun tarpeen lisääntymisessä ja kurittavan sekä tarvitsevia että ennestään pienillä resursseilla toimivia mielenterveyspalveluita. Mitä tapahtuu heille, jotka eivät saa apua?

On surullista, että itsemurhien määrä oli suurimmillaan 90-luvun laman aikaan, jonka kaltaisiksi olen kuullut joidenkin koronan jälkimaininkeja povaavan.

Toivottavasti he olisivat väärässä ja lopputulos olisi hoitokeinojenkin kehityttyä valoisampi.

Joillakin masennuksen aallonpohjien läpieloa voi auttaa kontakti toiseen ihmiseen, joka näkee, kuulee ja on läsnä. Etäkontakti on parempi kuin ei mitään.

Voisimmeko me olla enemmän toistemme kontaktina? Kaikenlaisina aikoina ja etenkin tällaisina.

Kirjoittaja on kulttuurituottaja ja kahden lapsen äiti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Pekka Vasalalle nimikkokilpailu
  2. Hevosavusteista hyvinvointia – apua vaikka itseluottamuksen vahvistamiseen
  3. Vainion Teurastamo Oy kokonaan Henri Vainiolle
  4. Jukka Lyytisen kolumni: Että näin…
  5. Korona siirsi kesäteattereiden näytännöt ensi vuoteen – teatterilla on silti paiskittu töitä kesälläkin katsojien hyväksi
  6. Poliisi kaipaa edelleen vihjeitä Kaivohuoneen pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta
  7. Virossa järjestetyssä tilaisuudessa altistui koronavirukselle kymmeniä suomalaisia, joista yli puolet helsinkiläisiä – näillä laivavuoroille he palasivat
  8. Yrityksen autolle on nimettävä käyttövastaava, muistuttaa poliisi – maksut liikennevirheistä kasautuvat omistajille
  9. Koronatestausmäärät nyt Keski-Uudellamaalla huipussaan – sote-pomo suosittelee maskin käyttöä tai turvavälejä
  10. Koronaviruksen pikatestausasema aukeaa Helsinkiin – tuloksen saa tunneissa
  11. Miten onnistuu kimppa-asuminen koronan aikana? Vuokranantajat tekivät listan seikoista, jotka on hyvä ottaa huomioon
  12. Merestä löytyi ruumiinosia Helsingissä – yhteyttä esimerkiksi paloittelusurmaan ei tämän hetken tiedon mukaan ole
  13. Pääkaupunkiseudun johtajat vaativat selkeää ja pikaista linjausta maskisuositukseen – Uusia tartuntoja ilmennyt kaikissa ikäryhmissä
  14. Helsingin nastarengaskielto jakaa mielipiteet: "Nastarenkaat antavat vääränlaisen turvallisuudentunteen" – "Autosta tulee pulkka"
  15. Hidastuksia liikenteessä Helsingin ja Turun välillä – vanha risteyssilta puretaan viikonloppuna

Näytä lisää