Tuottavuusloikka, totta vai tarua?

Lukijalta

Kunnissa ja kuntayhtymissä puhutaan nyt paljon toiminnan tehostamisesta. Keinoksi on varsin mielikuvituksellisen perustein tarjottu tuottavuusloikkaa. Onko keinon toimivuudesta näyttöä?

Eipä juuri. Tuottavuutta mitataan tuotannon ja panosten välisellä suhteella. Periaatteessa panoksia voi olla kymmeniä, josta kullekin voidaan laskea osatuottavuus. Mutta ei käytännössä, sillä panosten keskinäisiä riippuvuuksia on käytännössä mahdotonta identifioida.

Siksi vertailut perustuvat yleensä tuottavuuteen työtuntia kohti. Yli ajan se on trendinomaisesti laskenut ja viime vuosina se on ollut hieman nollan yläpuolella.

Jos siis joku lupailee jopa kuuden prosentin tuottavuuslisää, hänen lupauksensa eivät ole tästä maailmasta.

Esimerkiksi Keusoten esittelijöiden lupaus kuuden prosentin tuottavuusloikasta, ehdolla että asiakas- ja potilastietojärjestelmäksi valitaan Apotti, on täyttä puppua.

Tanskassa, jossa kyseistä järjestelmää on sisäänajettu viimeiset kolme vuotta, työn tuottavuus on edelleen alle lähtötason.

Eikä ole mielekästä verrata keskenään USA:n suuria, itse palvelunsa hinnoittelevia yli 500 vuodepaikan yksityissairaaloita ja Keusoten sekalaisia hoito- ja hoivayksiköitä, joilla ei ole hinnoitteluvoimaa ja joiden asiakaskunta on edustava otos suomalaisista.

Myös leikkauslistoja perustellaan oletetulla tuottavuuden kasvulla.

Parhaillaan sekä Mäntsälä että Keusote laativat toinen toistaan pitempiä leikkauslistoja. Siitä itsestään en moiti.

Mutta kysyn, miksi myös näitä, töiden laaja-alaista uudelleenorganisointiin johtavia listoja perustellaan tuottavuusloikan kaltaisilla lupauksilla?

Jos oletus on, että rajuilla leikkauksilla työprosessit loksahtelevat kohdilleen kuin itsestään, niin miksi loksahtelisivat?

Eihän meillä ole kuin toive siitä, että työprosessit myös leikkausten jälkeen toimivat. Vastuulliselle päättäjälle toiveajattelu ei riitä.

Jos mittavaa töiden uudelleenorganisointia tehdään ilman muutoksen edellyttämää lisä- ja uudelleenkoulutusta, tuottavuus mitä ilmeisimmin laskee.

Kestävä tuottavuuskehitys määrittyy aina työn tuottavuuden mukaan. Eikä se kehity itsekseen, vaan kehittämällä.

On aika nostaa kissa pöydälle.

Jos panoksia työn tuottavuuden kehittämiseen ei osoiteta, muuallakin kuin Keusotessa ovelle kolkuttaa ”valmista” ja ällistyttävän ”tuottavaa” palvelukonseptia kaupitteleva myyntimies. Ja loppu onkin sitten ihan tavanomaista osaoptimointiin perustuvaa ostopalvelua.

Tähän suuntaan keskustelua selvästikin kuljetetaan. Itse en tästä pidä. Ilman tuottavuusloikkaa koskevaa fantasiaa, keskustelumme kuntatalouden edellyttämistä toimista olisi huomattavasti nykyistä asiallisemmalla pohjalla.

Meille riittää myös normaali työn tuottavuuden kasvu, ehdolla että se kasvu on vakaata. Ja vakaata siitä saadaan vain riittävin kehittämispanoksin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu