Karanteenimuurin takaa

Lukijalta

Elämme aikaa, jolloin jokainen uutinen alkaa sanalla ”koronavirus”.

Elämme siinä mielessä mielenkiintoisia hetkiä, että meitä karanteenimuurin takana on aikamoinen joukko väkeä, terveinä tai sairaina.

Maailmassa ei ole koskaan ollut tällaista mediatautia, jolla järkytetään koko maailma. Jos tätä menoa jatketaan, maailman kaikki kehitys tietyssä mielessä pysähtyy, joskin samalla syntyy aivan uutta ajattelua ja innovatiivisuutta.

Tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää. Historian pitkässä virrassa on osoitettavissa, että katastrofien, kuten sotien, pandemioiden, luonnonmullistusten jälkeen ihmiskunta on aina siirtynyt tavalla tai toisella uudelle tasolle, usein eteenpäin.

Tämä koronavirus, veijari, johon ei ole rokotetta, ei lääkettä, ja joka on lahjakas keuhkorakkuloiden toiminnan tuhooja ja siten melko tehokas tappaja, kirmaisi maailman tietouteen Wuhanista Kiinasta, jossa kerrotaan nautiskellun maukasta lepakkokeittoa.

Mistä näitä viruksia sitten oikein syntyy? No, eläimistähän ne ovat peräisin.

Useimmiten tausta löytyy linnuista, kuten lintuinfluenssa aikanaan. Apuna tässä sopassa ovat monet muutkin eläimet: kamelit, siat, lepakot ja vaikkapa simpanssit. Ne ovat kehittäneet vasteen elää virusten kanssa.

Nyt riehuva pandemia on kuitenkin tuholaisena aika vaatimaton. Tartunnan saaneet ja kuolleet lasketaan tarkoin ja kailotetaan maailmalle toistettuina kymmeniä kertoja.

Se todistettavasti lisää koronakauhua ainutkertaisiin sfääreihin. Vastuu on median. Onko porukasta vastuun kantajaksi?

Kysynkin, mihin on unohtunut normaali kausi-influenssa jälkitauteineen, tai vaikkapa RS-virus, jota kantanee jo lähes koko ihmiskunta?

On laskeskeltu, että kausi-influenssa tappaa vuosittain maailmassa lähes neljännesmiljoonaa ihmistä.

Samaan määrään yltää RS-virus ja maailman tappavin tauti, malaria, jonka jälkisaldo on vuosittain reilut puoli miljoonaa.

Pelkästään nämä kolme sairautta ottavat vuosittain kontolleen noin miljoona haudattavaa.

Niistä media ei sano hiiskahdustakaan.

Eri lähteistä maailmaa tutkailemalla koko ihmiskunnan historia on täynnä pandemioita.

Musta surma riehui 1300-luvun puolivälissä ja kaatoi maanrakoon ainakin 50 miljoonaa ihmistä silloisessa Euroopassa.

Musta surma on mielenkiintoinen tauti. Se tuotiin Kiinasta eteläiselle Venäjälle, josta se levisi Lähi-itään ja sieltä Välimeren maihin ja sivuutti Suomen aika pienin vaurioin, mutta ”onnistuimme” sentään viemään sen takaisin Venäjälle. Musta surma lieneekin ainoa kulkutauti, jonka me olemme siirtäneet sen alkulähteelle takaisin.

Venäjähän on omalta osaltaan ollut tuomassa Suomeen erinäisen määrän tauteja, kuten raivotauti, mehiläisrutto, suu- ja sorkkatauti, hirvikärpänen ja uhkana on koko ajan afrikkalainen sikarutto, joka tuhoaa tullessaan suomalaisen lihanviennin kokonaan.

Malaria on mielletty tropiikin taudiksi, mutta kiitos ilmaston lämpenemisen levittäviä hyttyslajeja on jo kiitettävästi meilläkin.

Malaria ei ole virustauti, vaan taudin aiheuttaja on itiöeläin. Tietyt hyttyslajit ovat erikoistuneet sitä levittämään. Vuosittain tartunnan saa miljoonia ihmisiä.

Rutto vaivasi meitä 1800-luvun puolivälin aikoihin. Viikkovauhtia arkkuun pistettiin yli 20 000.

Meillä Mäntsälässäkin on kolerahauta erillään muista haudoista. Intian pyhä Ganges-virta mainitaan koleran alkulähteeksi.

Espanjantauti teki selvää ihmiskunnasta 1. maailmansodan aikaan. Tappoi muuten paljon tehokkaammin kuin silloiset aseet. Turvallisinta silloin oli olla eturintamalla!

Maapallon saldoksi arvioidaan kymmeniä miljoonia kuolleita. Selvitykset osoittavat, että taisi olla koronavirus sekin ja hyvin lähellä tätä nyt riehuvaa.

Ajan virrassa on ollut ”aasialainen”, ”hongkongilainen”, sars, mers ja Meksikosta lähtenyt sikainfluenssa 2009, joka teki tuhojaan ja lähes miljoona ihmistä joutui ruumisarkkuun.

Kun taudit olivat ”vanhaan hyvään” aikaan bakteereja tai alkueläimiä, ovat taudit nyt siirtyneet virustasolle, nanomaailman eläjiin.

Virushan on siitä mielenkiintoinen, että se on ns. kuollut nukleiinihapon pätkä, jonka suojarakenne erikoistuu tunkeutumaan soluihimme.

Soluun päästyään nukleiinihappo aloittaa lisääntymisen isännän, meidän, solujen avittamana. Siinä touhussa voi isäntäsolulle käydä heikosti: koittaa kuolema.

Keuhkon rakkuloissa kuolleet solut ei auta hapen saannissa ja jos ei ole lisähapen jakajaa, hengityskonetta, kuolema alkaa häämöttää.

Tässä touhussa juuri tämä nykyinen korona on taitava, joskin viruksena aika tyhmä, kun tuhoaa oman lisääntyjänsä.

Tällaista täällä karanteenin sisällä. Miten siellä karanteenin ulkopuolella?

Keväthän tässä tulee ja korona häviää taiston, joskin hallitus pyrkii toimillaan pitkittämään viruksen elinkaarta. Sitä virustutkijat ja etologit eivät taida katsella hyvällä.

Ollaan hengissä ja tavataan, kun karanteenimuuri murtuu!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu