Rauhallista uutta vuotta

Pasi Huuhtanen

Rauhan ja rauhallisuuden toivottaminen alkaa saada uusia ulottuvuuksia.

Muutama vuosikymmen on kulunut Suomessa niin. että rauhallisen joulun ja uuden vuoden toivotus on ollut enimmäkseen klisee.

Kotona on saattanut olla rauhatonta aikuisten viinankäytön tai lasten levottomuuden takia, mutta institutionaalista rauhattomuutta Suomessa on ollut äärimmäisen vähän. Eikä sitä juuri ole vieläkään, mutta kohti levottomampaa olemme menossa.

Yhä useammalla maalla on johtajanaan samankaltaisia ihmistyyppejä kuin 30-luvulla. Valhe haukkaa yhä suuremman palan totuudesta. Totuus on aina ollut mielipide, lainausmerkein kirjoitettava sana. Mutta kun totuutta entistä tehokkaammin keinoin tarkoituksella vääristellään, on seurauksena maailma, jossa totuuden sijaan on uskomuksia ja mielipiteitä.

Törkeyksien viljely netin puskapöheikössä onnistuu jopa joiltain paikallispoliitikoilta Mäntsälässä. Somekeskustelusta – onneksi pieni, mutta valitettavasti näkyvä – osa alkaa olla vastenmielistä ininää, joka karkottaa pois fiksuimmat.

Harmi. On ikävää, jos järjestelmä, jossa on periaatteessa kaikki maailman tieto, muuttuu tantereeksi, josta tsekataan kissavideoita ja riidellään tuntemattomien kanssa.

Rauhattomuus lisääntyy. Osalle rauhattomuuden tuovat maahanmuuttajat, osalle vihakirjoitukset maahantulijoita vastaan.

Onneksi suurin osa meistä on valmis hyväksymään ihmiset heidän tekojensa, ei omien ennakkokäsitysten perusteella.

Pientä paikallista rauhattomuutta oli viime torstaina Keskuskadulla, kun nuoriso räjäytteli hiukan myöhässä uudenvuoden pommejaan.

Puolen tusinan pojan poppoo hajotti muun muassa yhden roskalaatikon Rai-torilla

Vielä ei siis ole täysin päästy ilotulitteistakaan. Ilosta ei pidä päästäkään, mutta tulitteista luopuminen pitäisi olla ainoa vaihtoehto ainakin asutuksen keskellä.

Pommien ääniä meistä kukaan ei varmaan oikeasti halua kuunnella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu