Pitäskö mennä sannoon?

Lukijalta

”Pitäskö mennä niille sanoon...”?

”Kyllä pitäs - taikka ei sittenkän. Siinä ne ny jaanaa tota sammaa. Jos ne kummiskin kohta muistas”?

”Kyllä mää kohta hihkasen, tai no, jonsem mää sittenkän”.

”On tää ny - kohta me lähletään kun ruppee ottaan pannuun. Kunnei noi muista sitä nimmee, mikä me kyä tiälettäs”!

Oltiin takavuasina vaimon kanssa matkalla Kerimäjelle ja poikettiin, sano, Mäntymotelliin kahveelle.

Nin siälä oli kolme rouvaa toisessa pöylässä ja niillä oli tullu muistikatko. Ne puhu siitä laulajasta, joka oli siältäpäin.

”No mikä sen nimi ny onkan, se joka assuu siälä sen tiän varressa. Se laulanu sen kappaleen – mikä sen nimi ny olikan. No se semmonen laulu, tiälättekös”?

Ei tää asia tärkee ollu, mutta kattottiin toisiamme ja oltiin, että ”tiäletään, tiäletään..”!

Ja justiin toi, että pitäskö mennä niille sannoon?

Mutta kunnei se tosiaankan meitille mitenkän kuulunu, että tartteeko mennä sekavuntuun niitten jutteluun.

Meitillä oli kupit pualillaan ja rähmäpullaakin viälä parit haukkaukset. Ninettä mitä ny tehlään?

Onkelmahan ei ennään ollu niitten rouvien jahkaaminen sen laulajan nimestä, jota ne ei muistanu. Ressi oli siirtyny meitille.

Meinaan se, että pitäskö mennä sannoon vai annetaanko olla? Eikä sitte tehty mittään, kuj juatiin kahveet ja painuttiin ulos.

Autoon kun päästiin, niin huulettiin äänetön huuto niille: ”Se on Kake Randelin, saamari”!

Sitte päätettiin, ettei ikinä ennään mennä Mäntymotelliin.

On niitä kahveepaikkoja, sano, muitakin!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu