Rahan Perässä

Urpilaisen tyhjät takuukset

Suomalaisia viedään kuin pässiä teuraaksi Euroopan politiikassa. Vanha kauppakansa kreikkalaiset naruttivat suomalaiset hyväksymään käteistalletuksen miljardilainojen vakuudeksi. Eli Suomi olisi lainannut Kreikalle rahaa ja saanut käteistä vakuudeksi. Entinen pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) kutsuu tätä osuvasti hölmöläisten peiton jatkamiseksi. Saksa ja Ranska torjuivat hölmöilyn ja kreikkalaiset tarjoavat nyt pankkiosakkeitaan Suomen lainan vakuudeksi. Nerokasta! Kreikan talous kaatuu konkurssiin ja ensimmäisenä romahtavat pankit. Suomen vakuuksien arvo haihtuisi saman tien. Jutta Urpilaisen (sdp.) vaalilupaus takuuksista on osoitus suurista ja katteettomista puheista, joita äänestäjille syötetään vaalikannatuksen toivossa.

Kreikan talouden konkurssi merkitsee ensimmäiseksi pankkien kaatumista, kun ne eivät saa enää ulkomaista lainarahoitusta. Pankkien maksukyvyttömyys voidaan poistaa pääomittamalla pankit uudelleen. Tämä tarkoittaa, että Kreikan valtio hankkii pankkeihin uutta osakepääomaa Euroopan keskuspankilta, Euroopan unionilta tai Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF). Sen jälkeen nollataan pankin osakkeiden arvo. Pankin omistus siirtyy samalla Kreikan valtiolle ja entiset osakkeenomistajat menettävät omaisuutensa ja Suomen lainojen vakuutena olevat pankkiosakkeet muuttuvat vessapaperiksi.

Kreikka osaa vedättää

Kreikkalaiset ovat pitkäaikaisia Euroopan unionin jäseniä ja he tietävät, miten unioni toimii. EU:ssa ei voida hyväksy kahden jäsenvaltion välisiä sopimuksia, jotka loukkaisivat jonkun kolmannen tai useamman jäsenen oikeuksia. Lisäksi kreikkalaiset tietävät, että valtion nykyisten lainojen ehtoihin kuuluu, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) saa aina ensimmäisenä omansa (http://www.uusisuomi.fi/raha/113626-rehn-hslle-suomen-vaatimuksessa-ongelma ) pois kun velkoja maksetaan. Näin ollen Suomen saamat käteisvakuudet tai pankkiosakkeet olisivat maksujärjestyksessä vasta IMF:n jälkeen. Kolmanneksi on myös selvää, että Kreikalla rahaa lainaavat muut EU-maat eivät tule hyväksymään järjestelyä, jossa Suomi saisi velkansa Kreikalta pois ennen muita luotottajia.

Kreikka vedätti Suomea jo 1994 Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa. Loppuneuvotteluja johti Kreikan silloinen Eurooppa-ministeri ja nykyinen varapääministeri Theorodos Pangalos (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/han-pilkkasi-suomea---pyytaa-nyt-noyra... ) , joka viskin huuruisessa kännissään sätti Suomen neuvottelijoita ja heikensi Suomen jäsenyysehtoja erityisesti maataloustukien osalta. Pangalos oli todellinen Suomi-syöjä, jota Suomen pääneuvottelijat inhosivat sydämensä pohjasta.

Persut ajoivat demarit ansaan

Demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja puoluesihteeri Mikael Jungner uskoivat, että puolue keräisi lisää ääniä eduskuntavaaleissa, jos Kreikka-lainoissa ajettaisiin perussuomalaisten linjaa. Tässä he olivat myös oikeassa.

Urpilainen julisti, etteivät demarit ole hallituksessa jakamassa Kreikalle rahaa ilman takuuksia.Tällä hän tarkoitti, että Kreikan pitää antaa lainoilleen sekä takaus että vakuudet. Urpilainen ei vielä vaalien alla osannut pankkitermejä. Hän luuli, että takaus ja vakuus ovat yhdessä sama kuin takuus. Todellisuudessa uudissanaa takuus ei ole olemassa kuin Urpilaisen suussa (http://suomisanakirja.fi/takuus ). On takuu, takuusitoumus ja takaus sekä vakuus.

Persujen pelossa demarit paaluttivat tiukan periaatelinjauksen, joka tuli myös Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan.

Demarien vakuusvaatimukset on jo tyrmätty kaikissa suurissa EU-maissa. Myös Suomen ystävänä ja ymmärtäjänä toiminut Saksa (http://www.uusisuomi.fi/raha/115089-saksa-euromaat-kaatoivat-suomen-vaku... ) on ilmaissut kielteisen kantansa erillisiin vakuuksiin.

Nyt Urpilaisen johtamat demarit ovat pattitilanteessa, josta päästää ulos vain pyörtämällä Urpilaisen lupaukset (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/sampo-pankin-lauri-uotila-vakuuks... ) . Tämä merkitsisi kyljen avaamista persuille, jotka voisivat syyttää Urpilaista takinkäännöstä ja pelkuruudesta. Se voisi merkitä sitä, että persut saisivat lisää ääniä demarileiristä seuraavissa kunnallisvaaleissa. Urpilaisen löysät lupaukset maksaisivat tällöin ainakin Urpilaisen poliittisen uskottavuuden puoluejohtajana ja valtiovarainministerinä.

Rahan Perässä

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet