Lasse HerralaKirjoittaja on opetusneuvos.

”Arvon mekin ansaitsemme”

Vietämme vanhusten viikkoa.

Torstaina 3.10. luin aamupalalla valtakunnan suurinta. Puuro muuttui katkeraksi ja puolukka pyöri suussa. Lehdessä puhuttiin vaivaisista (s. A3 ja A20). Kyse ei ollut historiakatsauksesta.

Tätä olen pelännyt. Perusopetuksessa ja lukiossa historian opetusta on ohennettu. Ylilyöntejä siis jatkossakin. Eikä papparainenkaan hyvältä tunnu.

Sydämen sivistys näkyy ja kuuluu, vielä räikeämmin sen puute.

Vaivaisuuden historia on karu. Keskiajalta periytyi, että yhteiskunnan heikoimmat jäivät joko kirkon armopalojen varaan tai he joutuivat ruotujen hoidettavaksi. Pahimmassa tapauksessa heistä ei huolehdittu lainkaan.

Pientä parannusta merkitsi 1852 annettu asetus ”Yhtäläisestä vaivaistenholhouksesta Suomen isoruhtinaan maassa”.

Mäntsälän vaivaishoitohallitus kokoontui marraskuussa 1853 rovasti Abraham Ehnroosin johdolla.

Edelleen vaivaiset sijoitettiin vaivaisruotuun, jonka muodosti muutama talo. Kinkeripiireihin nimettiin valvoja.

Rautakirstusta jaettiin avustusta, jos rahaa oli. Vaivaisia myytiin niihin taloihin, jotka hoitivat heitä halvimmalla.

Lopun voi arvata. Nälkävuosien orpolapset sijoitettiin ”lastenkotoon”.

Monen tuskan jälkeen rakennettiin Mäntsälän kunnalliskoti Anttilaan. Sen perustamista vastustettiin, koska sen ajateltiin tulevan kalliiksi kunnalle.

Edistys voitti. Sen jälkeen on kuljettu kukonaskelin. Vanhuksista on tullut itsenäisiä, omatoimisia ja oman arvonsa tuntevia kansalaisia. Kuten kuuluukin.

Seniorikansalaisten määrä kasvaa tulevina vuosina. Jotta vanhusten hoiva voi edelleen kehittyä, tarvitaan terveitä, uudistavia asenteita.

Mitä huonommin kuntalaisista pidetään huolta ennakoivasti, sitä kalliimmaksi hoiva tulee.

Nykyaikaisen Mäntsälän on ennen muuta edistettävä heikoimpien tukemista ja kuntoutusta.

Vaivais-nimityksellä on raskas ja ihmisarvoa loukkaava merkitys.

Sana pitäisi pyhittää niitten ihmisten menneisyyden kunnioittamiseksi, jotka ovat eniten kärsineet sairaudestaan, vanhuudestaan tai orpoudestaan.

Pystymmekö edes kuvittelemaan heidän kärsimystään?

Lasse Herrala

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet