LukijaltaTällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Onko ansaintalogiikalla väliä?

Kirjoittaja on huolissaan vanhustenhoidon tilasta.

Arkisto/Jukka Hämäläinen

Viime viikolla Esperit, Attendo ja monet muut hoivafirmat pääsivät taas kerran selittelemään, miksi hyvän hoidon kriteereistä oli tingitty niin monessa ikäihmisten hoitolaitoksessa.

Firmojen selitykset noudattelivat klassista kaavaa: yhtäältä kritiikki otetaan nöyrästi vastaan ja toisaalta suunnataan huomio muihin toimijoihin, kuten kuntiin.

Erityisesti firmojen edustajat kiistävät sen, että niiden ansaintalogiikalla itsellään olisi roolia ongelmassa.

Tähän on syytä pysähtyä.

Yksityinen ja julkinen ansaintalogiikka eroavat toisistaan siinä, että yksityisessä toiminnassa – erityisesti osakeyhtiön kohdalla – ensisijainen tavoite on liiketaloudellinen voitto.

Mitä pienemmät nettokustannukset, sitä suurempi voitto.

Työvoimaintensiivisellä alalla ansaintalogiikka synnyttää automaattisesti sellaisen työorganisaation, jossa kaikki hyvän hoidon kriteerit ovat ehdollisia työvoimakustannusten minimoimiselle.

Ei siis pitäisi olla yllätys, että hoidon laadusta tiukan paikan tullen tingitään.

Yllätyksenä voidaan tuskin pitää sitäkään, että puutteet hoidon laadussa – olivat ne miten järkyttäviä tahansa – tulevat vain harvoin yleiseen tietoon.

Valtaosin hoidon laadun valvonta perustuu firmojen omaan valvontaan. Ja kukapa sitä omaa pesäänsä tohtisi liata.

Otetaan esimerkki.

Esperit Care esittelee nettisivustollaan omat arvonsa: lämminhenkisyys, luotettavuus, avoimuus, asiakaskeskeisyys ja tuloksellisuus.

Tässä listauksessa varsinainen ansaintalogiikka – so. tuloksellisuus – tulee vasta viimeisenä, ikään kuin seurauksena kaikesta hyvästä kohtelusta.

Firmasta irtisanoutuneilta työntekijöiltä olemme kuitenkin kuulleet, että firmojen ylin johto viis veisaa muusta paitsi itse tuloksesta.

Laatuongelmista ja jopa sopimusrikkomuksista välittämättä työtuntitavoitteita on aina seuraavalle tuloskaudelle kiristetty.

Ainoa rajoite ikuiselle kierteelle kohti aina vain huonompaa laatua on valvonta, tässä tapauksessa aluehallintoviranomaisen (AVI) valvonta.

Ilman sitä meidän olisi ollut tyytyminen lähinnä siihen, mitä firmat itsestään suostuvat kertomaan. Ja se ei ole paljon se.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Valvontaa olisi tehostettava siten, että kaikki asianosaiset – henkilökunta, asiakkaat ja omaiset – voisivat raportoida havaitsemistaan epäkohdista ilman pelkoa vastatoimista.

Sitä varten tarvittaisiin laki ilmoittajan suojasta ja julkinen, viranomaisvastuulla toimiva ilmoituskanava.

Sen lisäksi pitäisi säätää, että kaikkiin julkista tehtävää hoitaviin firmoihin sovelletaan julkisuuslakia siten, että niiden taloustoiminnan ja päätöksenteon asianmukaisuutta voitaisiin arvioida samalla tavalla kuin julkisia liikelaitoksia arvioida.

Tuskin nämäkään lait itsessään kaikkia ongelmia poistaisivat. Mutta toki ne olisivat pitkä askel eteenpäin. Ruotsi on tämän askeleen jo ottanut.

Miksi emme ottaisi?

Mäntsälä
Lukijalta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet